TKHS:n tarkkailijat Lontoossa 9.6.2011

Ray Davis, Alan Price, Jo Burt ja vähän muutakin

Meltdown Festival on Lontoossa Southbank Centerissä vuosittain järjestettävä noin viikon kestävä musiikkiin painottunut tapahtuma, jonka kuraattoriksi valitaan aina joku tunnustettu taiteilija. Vuoden 2011 festivaalin ohjelmasuunnittelijaksi oli kutsuttu Ray Davis. Hänellä oli viikon aikana myös kaksi omaa konserttia Royal Festival Hallissa.

Davisin, kuoron ja ison orkesterin produktio, albumikokonaisuus ”The Kinks are the Village Green Preservation Society” livenä, myytiin hetkessä loppuun. Sinne ei siis ollut asiaa. Ray Davis and Bandin pienimuotoisempaan konserttiin TKHS:n ”valtuuskunta”, Jorma Granberg, Eija Granberg ja Antero Laiho onnistui saamaan liput viime hetkellä.

Laiho oli kuullut iki-kinksfani Raimo Möysältä että Davis bändeineen – silloin harvoin kun keikkailee – vetää nykyisin lähes koko klassisen Kinks-repertuaarin loistavasti.

Matkalle lähdettiin torstaina 9.6.2011. Tukikohtana oli pienehkö hotelli Länsi-Lontoon Chiswickissä. Tulopäivän illan ohjelmaksi valikoitui Lounais-Lontoon idyllisen Barnesin kaupunginosan legendaarinen jazzpubi Bull´s Head, jossa esiintyi Jo Burt Experience. Jo Burt on näitä tunnustettuja mutta suurelle yleisölle vähemmän tunnettuja ammattilaisia, joiden maine lepää enemmän vankalla ansiolistalla kuin tähteyden valokeilassa: Tom Robinson Band, Elton Johnin kiertuebändi, studiotyötä mm. Bob Geldofille, Brian Setzerille, Melanielle, Black Sabbathille… Oma bändi Jo Burt Experience perustettiin viitisen vuotta sitten ja keikkailua on harvakseen ja enimmäkseen Lontoon länsipuolella. Jo Burt veti perusrock-setin ammattitaidolla ja aivan kelvollisesti. Tunnelma oli rento ja Bull´s Headin noin 200:sta paikasta oli täyttynyt runsas puolet.


Alan Price ja Antero Laiho Bull´s Headissa

Tositoimiin päästiin seuraavana päivänä perjantaina, kun samaisessa Bull´s Headissa esiintyi Alan Price Set. Kyseessä oli eräänlainen kenraaliharjoitus, sillä bändillä oli muutaman päivän päästä keikka Meltdown-festivaalissa Queen Elizabeth Hallissa. Bull´s Head oli tällä kerralla tupaten täynnä. Iso osa yleisöstä saattoi ikänsä puolesta hyvinkin olla uskollisia Animals-faneja, joiden mukaan varmaan Animalsien taso romahti sen jälkeen, kun sen musiikillinen johtaja Price erosi yhtyeestä.

Alan Pricen keikka oli kaksijakoinen. Klassiset Animals-biisit soivat hienosti ja Price itse oli hyvässä vedossa. Valtuuskunnan mielipiteet jakaantuivat jonkin verran. Eniten kritiikkiä ehkä sai osakseen bändin kitaristi ja satunnainen vokalisti Bob Tench, jonka Santana-vaikutteet eivät saaneet yksimielistä kiitosta, lähinnä kai sen takia, että tyylillisesti Tenchin kitarointi poikkesi jonkin verran tyypillisestä Alan Price-soundista. Kuriositeettina mainittakoon, että tuo Bob Tench esiintyi Ruisrockissa, silloin etunimellä Robert, vuonna 1971, Jeff Beck Groupin vastaperustetun yhtyeen laulusolistina.

Lauantaina oli matkan pääkohde. Ray Davis on pitänyt itsestään hyvää huolta ja oli huippukunnossa. Samoin bändi, joka oli hiottu Davisin aikeita toteuttavaksi rasvatuksi koneeksi. Lähes kaikki Kinksin tunnetuimmat hitit ja vähemmän tunnetuista vaikuttavimmat kuultiin hienosti soitettuna. Jos uskaltaa sanoa, niin paremmin kuin alkuperäiset. Ei oikein osaa nähdä perusteita Kinksin (miinus Peter Quaife, joka kuoli kaksi vuotta sitten Tanskassa) uudelleen lämmittämiselle. Nykyisen Ray Davis Bandin jäsenet osaavat enemmän. Sovitukset olivat uskollisia originaaleille, eikä nerokkaita biisejä ollut ruvettu sorvaamaan mihinkään epäaitoon nykyaikaiseen muottiin. Jos yksittäisen kohokohdan (subjektiivisen) haluaa nostaa, niin se oli 60-luvun popin ehkä hienoin, lyyrisin ja herkkyydessään voimallisin mestariteos Waterloo Sunset.

Asiaan tietysti liittyi, että konserttia edeltävänä päivänä piti käydä haistelemassa Kinks-tunnelmia Waterloon asemalla ja Waterloon sillalla. Niiltä seuduiltahan laulun impressionistinen kertomus on peräisin. Kinks-maantieteeseen kuulunee myös Denmark Street, musiikkikustantamoista ja –kaupoista tunnettu lyhyehkö kadunpätkä aivan Lontoon keskustassa.

Näin Ray Davis laulussaan kertoo:
”Down the way from the Tottenham Court Road
Just round the corner from old Soho
There’s a place where the publishers go”

Jopi Granberg käväisi – samalla kun etsi kaupoista nuotteja ja katsasti soitinkauppojen valikoimia – tutkailemassa kadun tunnelmia. Konserttimatkan sivuprojektina TKHS:n trio kävi katsastamassa pari Beatles-kohdetta. Toinen oli tietysti Abbey Roadin studio, jonka edustalla oleva suojeltu suojatie kerää jatkuvasti turisteja. Studion lähellä sijaitsee yksi Paul McCartneyn asunnoista, osoitteessa 7 Cavendish Road, kaksikerroksinen isohko muurien ympäroimä talo. Sekin piti siis nähdä, vaikka yllätyksenä ja pyytämättä tullut rankkasadekuuro oli lannistaa TKHS:n tarkkailijat. ”Nyt on vaan mentävä. Ei tänne enää uudestaan tulla”, kannusti Jopi luovuttamassa olleita matkalaisia.


Jorma Granberg ja Antero Laiho Abbey Roadin kuuluisalla suojatiellä

Samaan aikaan kun Jopi kierteli Denmark Streetin kauppoja, Laiho kävi bongaamassa Brian Epsteinin kodin (24 Chapel Street) Belgraviassa, Lontoon eliittialueella, joka tunnetaan suurlähetystöistään. Epsteinin talo on aikanaan ollut pop-ihmisten keskeisiä bilepaikkoja. Siellä pidettiin mm. Sgt Pepper´sin levyjulkkari kesäkuun alussa 1967. Saman vuoden elokuussa Epstein löydettiin kotoaan kuolleena.

Tavallaan mielenkiintoisempi kuin Epsteinin kotitalon ulkokuoret oli naapurissa sijainnut pienen pieni pubi Horse & Groom, joka oli Epsteinin kantapaikka. Kerrotaan, että Beatlesitkin siellä joskus kävivät. Pubin isäntä ei paljoa ole antanut arvoa Beatles-maineelle. Seinillä ei kuvan kuvaa Beatleseista. Tämän kyllä ymmärtää, sillä Horse & Groom panostaa varakkaisiin lähiasiakkaisiinsa eikä välttämättä halua, että Beatles-repputuristit tulisivat hillityn aristokraattista tunnelmaa särkemään.

Paljon jäi vielä valkoisia läikkiä rock-kartalle: Applen pääkonttori, Kinksien kotikulmat Pohjois-Lontoossa, Marc Bolanin kuolinpaikka, Hendrixin jalanjäljet, Richmondin seudut, josta Rollarit aloittivat uransa…

© Antero Laiho

Abbey Road – Crossing Webcam

Comments are closed.

  • Kalenteri 2018

    tammikuu 2019
    ma ti ke to pe la su
         
     123456
    78910111213
    14151617181920
    21222324252627
    28293031